Asumisterveys ja sisäilma

Lämpötila

Asunnon oikea lämpötila on tärkeä tekijä asumisterveydessä. Tavallisesti sisäilma koetaan miellyttävimpänä lämpötilan ollessa + 20 – 22 °C. Asunnon lämpötilan tulee olla vähintään + 18 °C.

Kosteus

Asumisterveysohjeen mukaan sisäilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 – 60 %. Sisäilman liiallinen kosteus voi aiheuttaa veden tiivistymistä asunnon pintarakenteisiin ja aiheuttaa rakenteeseen homevaurion. Liian kuiva sisäilma voi aiheuttaa ihon ja limakalvojen kuivumista.

Ilmanvaihto

Ilmanvaihdon tehtävänä on poistaa sisäilmaan tulevat epäpuhtaudet ja liiallinen kosteus sekä tuoda ulkoa puhdasta korvausilmaa tilalle.

Ilmanvaihdon toimiessa hyvin:

• sisäilma on raikkaan tuntuista ulkoa sisälle tultaessa
• kosteus ei tiivisty ikkunoihin tai muihin sisärakenteisiin
• pyykki kuivuu alle vuorokaudessa ja säilyy raikkaan tuoksuisena
• pesutilat kuivuvat saunomisen jälkeen seuraavaan aamuun mennessä
• kerros- ja rivitaloissa hajut eivät leviä huoneistojen välillä

Vetoisuus johtuu yleisimmin ilmanvaihtoon liittyvistä ongelmista:

• ikkunoiden puutteellisista tiivistyksistä
• rakenteiden ilmavuodoista
• väärän mallisista tai väärin sijoitetuista tuloilmaventtiileistä
• liian suurista ilmavirroista
• sisäpuolisten rakenteiden liian alhaisista lämpötiloista

Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Häiritsevyyteen vaikuttavat melun taajuus, äänen voimakkuus ja sen esiintymistapa.

Sisätilojen melutason ohjearvot

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjearvot päivä- ja yöajan melutasoille sisätiloissa. Asuinhuoneissa, majoitustiloissa, päiväkodeissa ja opetushuoneistoissa keskiäänitason ohjearvo päivällä on 35 dB. Yöajan ohjearvo on 30 dB. Asunnon muissa tiloissa ja keittiötiloissa sallitaan päivällä korkeammat tasot, ohjearvo on sekä päivällä että yöllä 40 dB. Kokoontumis- ja opetushuoneistoille ei ole annettu yöajan ohjearvoja.

Radon on maaperästä peräisin oleva hajuton, mauton ja väritön kaasu, joten sen pystyy tunnistamaan huoneilmasta vain tarkoitusta varten kehitetyillä mittauslaitteilla. Asunnon radonpitoisuuden voi selvittää talvisaikaan (marraskuu-huhtikuu) tehtävällä mittauksella. Tätä varten voi tilata Säteilyturvakeskuksesta mittauspurkin, joka pidetään asunnossa kahden kuukauden ajan ja lähetetään Säteilyturvakeskukseen takaisin analysoitavaksi.

Huoneilman radonpitoisuuden raja-arvo

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (944/92) mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 Bq/m3. Uudisrakennukset tulisi suunnitella ja rakentaa siten, ettei radonpitoisuus ylitä arvoa 200 Bq/m3.

Jos epäilet, että asunnossasi on kosteus- tai homevaurioista johtuvia terveyshaittoja, käänny aina ensin isännöitsijän tai talonomistajan puoleen. Mikäli ongelmaa ei saada poistettua, voi terveyshaittojen selvittelyssä pyytää apua kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.

Asunnossa olevasta kosteus- tai homevauriosta voivat kertoa mm.

• asunnossa esiintyvä poikkeava haju
• sisäpinnoitteiden kosteusläikät
• maalin tai päällysteen irtoaminen
• pinnoitteiden värimuutokset
• rakennuslevyjen turpoaminen

Kosteus- ja homevauriot aiheutuvat rakenteiden liiallisesta kosteudesta, jota rakenteisiin voivat aiheuttaa mm.

• putkivuodot
• sisäilmasta tiivistyvä kosteus
• puutteellinen kosteus-/vesieristys
• maaperästä nouseva kosteus
• vesikattovuodot
• salaojituksen puuttuminen

Homeet kasvavat lähes kaikissa materiaaleissa, jos materiaali on tarpeeksi kosteaa. Rakenteissa oleva homekasvusto voi aiheuttaa terveyshaittoja, jos kasvustosta pääsee ilmavirtojen mukana sisäilmaan itiöitä, kasvuston osia taikka aineenvaihdunta- tai hajoamistuotteita.

Kosteus- ja homevaurioiden selvittäminen ja korjaus

Terveyshaittojen estämiseksi kosteus- ja homevauriot tulee korjata mahdollisimman nopeasti. Ennen kosteus- tai homevaurioiden korjaamista on selvitettävä niiden laajuus ja syyt. Rakennusteknisen selvitystyön ja korjaussuunnitelman laadinta vaativat yleensä kosteusvaurioihin perehtyneen rakennusalan asiantuntijan ammattitaitoa. Terveyshaittaa aiheuttaneen vaurion korjauksen onnistumista tulee seurata mm. asukaskyselyillä ja laboratorioanalyysien avulla.

Sisäilman laadun mittaus

Terveydensuojeluviranomaiset eivät tee tarkempia sisäilman laadun mittauksia (homeitiöpitoisuus, VOC jne.), vaan tarvittaessa asianosaisia ohjataan tilaamaan mittaukset yksityisiltä alan yrityksiltä.

Viranomaisten hyväksymiä sisäilman ja rakenteiden homemittausmenetelmiä ovat Asumisterveysohje 2003:n mukaiset viljelymenetelmät. Viranomaiset voivat tehdä päätöksiä ainoastaan Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa tehtyjen tutkimustulosten pohjalta. Sisäilman home- ja kosteusvaurioiden tutkimuksissa on käytössä myös menetelmiä (dna, MVOC, toksiinitutkimukset), joille ei ole annettu Asumisterveysohjeessa terveyshaittaa koskevia ohjearvoja.

 Ruokavirasto on listannut hyväksymänsä laboratoriot nettisivuilleen. (linkki vie ulos sivustolta)

Muut mahdolliset syyt asunnon huonoon sisäilmaan

Asunnon huono sisäilma voi johtua monesta muustakin syystä kuin kosteus- tai homevauriosta. Sisäilmaa pilaavat mm. huono ilmanvaihto, tupakointi, lemmikkieläimet sekä rakennusmateriaaleista ja huonekaluista erittyvät hajut.

Asuntokaupat

Asuntokauppoihin liittyvissä ongelmissa voi kääntyä kuluttajaneuvonnan puoleen.

Asunnoissa voi esiintyä erilaisia tuhoeläimiä, jotka ovat monimuotoinen ja epäyhtenäinen eläinryhmä. Suurin osa niistä on hyönteisiä.

Tuholaisten torjunnassa tärkeintä on ennaltaehkäisy:

• Asunto, varsinkin keittiö- ja pesutilat, pidetään riittävän puhtaina
• Viemärien lattiakaivot ja vesilukot puhdistetaan säännöllisesti
• Ullakot ja kellaritilat pidetään siisteinä ja kaikki rakenteelliset viat esim. reiät, raot ja halkeamat korjataan nopeasti
• Kiinteistöjen jätekatokset pidetään siisteinä; huolehditaan, että roskalaatikot ovat ehjiä ja puhtaita sekä tyhjennetään riittävän usein

Jos asuntoon ilmaantuu tuhohyönteisiä, voidaan niiden torjunnassa käyttää tarvittaessa soveltuvia torjunta-aineita. Hyönteisen tunnistaminen auttaa torjunnan onnistumisessa. Laajat ja ammattitaitoa vaativat torjunnat on syytä jättää ammattitaitoisten desinfektioreiden tehtäväksi.

Neuvoja ja opastusta tuhoeläinten torjunnassa ja tunnistamisessa voit kysyä kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.

Epäiltäessä, että asumisesta aiheutuu terveyshaittaa tulee ensisijaisesti ottaa yhteys kiinteistön omistajaan, taloyhtiössä isännöitsijään tai hallituksen puheenjohtajaan ja vuokralla asuttaessa vuokranantajaan. Asunnon omistaja on velvollinen selvittämään ongelman syytä ja korjaamaan epäkohdat.

Mikäli asunnon tai muun sisätilan omistaja ei perustelluista pyynnöistä huolimatta ryhdy tarvittaviin selvitys- ja korjaustoimiin, asukas voi ottaa yhteyttä terveydensuojeluviranomaiseen.

Omakotitalossa selvittäminen kannattaa aloittaa perusteellisella kuntotutkimuksella. Asunnontarkastusta ei tehdä loma-asuntoihin.

Asunnontarkastuksesta ei peritä maksua, mutta siinä mahdollisesti määrättävät tutkimukset tai selvitykset aiheuttavat kustannuksia.