Tribergin matkailunähtävyyksiin kuuluu Saksan korkein vesiputous, joka on 163 metriä korkea. Tribergistä löytyy myös mäkihyppytorni, Alexsander Herr harjoitteli siellä uransa alkuaikoina ja hän on kotoisin samalta alueelta.
Schönwaldissa, joka on lyhyen automatkan päässä Tribergin keskustasta, on yli 150 vuotta vanha maatila, joka on nykyisin matkailunähtävyys, (Siellä tehdään myös nykyään Schönwaldin kinkkua). Maatila on rekonstruoitu vanhanaikaisen maatilan näköiseksi: Vanhat työkalut ovat näytillä, huoneet on sisustettu vastaamaan vanhoja malleja ja vieraat otetaan vastaan vanhan tavan mukaisesti tarjoamalla tilalla valmistettua (omenaviinaa?)
Sunnuntaina, joka oli vapaapäivä, osa tytöistä kävi Stuttgartissa ostoksilla ja he vierailivat myös kaupungin tv-tornissa, josta näki koko kaupungin.
Matkaamme kuului paljon retkiä läheisiin suurkaupunkeihin, Karlsruheen ja Freiburgiin. Karlsruhessa kävimme (mediateknologian) museossa ja joulutorilla. Museossa oli esillä kaikenlaisia (mediateknologian) laitteita.
Freiburgissa kävimme tuomikirkossa, saksaksi Das Münster, joka on 1200-1300 luvuilla rakennettu, mahtava, yksitorninen rakennus. Sen torni kohoaa 116 metrin korkeuteen, jonne saa kiivetä, jos uskaltaa.
Paluumatkalla Freiburgista Tribergiin voi vierailla lasinpuhaltamossa, josta voi ostaa käsintehtyjä lasitöitä tehtaanmyymälästä tai puhaltaa itse esim. maljakon työpajan puolella.
Tribergiläiset rakastavat kaikenlaista talviurheilua, erityisesti mäkihyppyä sekä alppihiihtoa. Kylässä on myös mahdollisuus harrastaa laskettelua, koska kylä sijaitsee vuoristoisella alueella, joka antaa tribergiläisille mahdollisuuden lasketteluun, vaikka omalla takapihallaan. Heidän laskettelukautensa ei ole yhtä pitkä kuin meillä, sillä he saavat tarpeeksi lunta vasta joulun aikoihin lasketteluun, ja he eivät käytä keinotekoista lunta. Talvilajien suosiota selittää myös se, että Alpit sijaitsevat vain muutaman tunnin ajomatkan päässä.
Saksalaiset koulut eroavat suomalaisista kouluista monin tavoin. Koulu alkaa saksalaisilla klo. 7.50. Tunnin alkamisen ja loppumisen merkiksi soi kello. Välitunnit kestävät 5 minuuttia ja pisin välitunti eli "ruokavälitunti" kestää 15 minuuttia. Koulussa ei tarjota ilmaista kouluruokaa vaan oppilaat tuovat kotoa omat eväät jos haluavat syödä jotain tai he käyvät ostamassa kaupasta jotain. Koululaisilla ei ole koulukirjoja vaan vihkoja ja monisteita, jotka kerätään kansioon. Tunneilla keskustellaan paljon ja tehdään vähemmän tehtäviä. Koulu loppuu klo. 13.00. Iltapäivisin järjestetään eri kerhoja.
Matkan aikana saimme tutustua myös kuuluisiin saksalaisiin joulutoreihin Stuttgartin, Karlsruhen ja Freiburgin kaupungeissa. Tunnelma oli todellakin maineensa veroista ja jokaiselle löytyi jotakin. Joulutoreilla myydään koriste-esineitä, leluja, leivonnaisia ja makeisia. Suurimpien kaupunkien toreilla on järjestetty myös lisäohjelmaa, mm. pienoisjunarata-ajeluita ja erilaisia soittoparaateja. Stuttgartin joulutorille oli rakennettu luistinrata, jonne pääsi luistelemaan pientä maksua vastaan.
Joulutorit kuuluvat tyypilliseen saksalaiseen jouluperinteeseen. Vanhimpien torien historia yltää 1400-luvulle asti. Joulutorit avataan marraskuussa, ja ne ovat avoinna päivittäin jouluun saakka.
4.9.2006 15:02